Sissin kanssa ollaan tehty melko aktiivisesti ja säännöllisesti nyt töitä. Pitkästä aikaa on ollu oikeasti tosi kiva touhuilla sen kanssa, kun on löytynyt jollain tavalla yhteinen sävel tekemiseen.

Ratsastuksessa on tapahtunut sellaista edistymistä, että pysähtymiset ravista ja etuosan väistöt alkaa sujua entistä paremmin ja nopeammin. Ravista pysähtyminenkin tapahtuu vain siten, että nojaan hiukan taakse ja vien jalkoja eteen, ohjista ei tarvitse ottaa ollenkaan, ja Sissi stoppaa hienosti. Nyt se malttaa jo seisoa paikoillaankin hienosti, ihan löysin ohjin. Etuosan väistöjä pystyy jo tekemään hiukan pidemmälle, ei vain yhden askeleen verran enää. Liekö tasapaino parantunut Sissillä vai mitä, mutta edistynyt on kyllä.

Kentältä päästään jo minä selässä tallin pihaan asti, samoin metsäpolun kiertämisen jälkeen päästiin eilen ensimmäistä kertaa pihalle toista kautta niin, ettei minun tarvinut tulla alas selästä. Eilen ratsastin ensimmäistä kertaa kannukset jalassa, ja niistä kyllä tuntui olevan apua, Sissi kulki paremmin suoraan/sinne mihin minä halusin, eikä vängännyt pohjetta vasten sinne mihin itse halusi. Muutenkin oli helpompaa koota esim. ravissa, kun oli vähän apua terävöittämässä pohjeapuja, joille Sissi tuntuu turtuvan kovin helposti.

Ratsastuksen jälkeen Sissi on ollut tallissakin tosi rauhallinen, malttaa seisoa käytävällä jo takasta lepuutellen ja on onnessaan harjauksesta (karvaa lähteekin ihan mielettömästi). Jalkojen nostelua ollaan harjoiteltu kans paljon päivittäin. Niiden kanssa se on edelleen välillä hankala, mutta esim. kengällä koputteluun (kengityksen naulausta "imitoiden") se ei enää juurikaan reagoi, ja on oppinut, että vasta rentouttamalla jalan sen saa "pois". Tiistaina se kyllä testasi minua ihan urakalla, luimimalla aika hurjasti, mutta nyt siihen on itselläkin helpompi suhtautua ja puuttua, kun on paljon enemmän työkaluja hankalien tilanteiden ratkaisemiseen. Keskiviikkona se olikin taas jo aivan erilainen.

Kengitykset peruuntuikin tältä viikolta, saapa nähdä milloin saan uuden ajan sovittua, kun kengittäjästä ei ole kuulunut taas mitään. Sissin kengät kuulostaa jo olevan melko irti, ja kauhulla joka päivä seuraan kuinka paljon tilsoja tulee... No ainakin ehtii treenata jalkojen kanssa enemmän ennen kengitystä, jos jotain hyvää pitää yrittää hakea.

Toivottavasti päästään ensi viikolla käymään vaikka pienellä maastolenkillä parin heppakaverin kanssa, niin saa vaihtelua päiviin. Siihen kyllä olen tyytyväinen, että Sissi uskaltaa mennä pihassa olevan maastopolun yksin ilman muita hevosia, kai se on sen mielestä sitten ihan hauskaa hommaa :)