Tänään(kin) on ollu aivan hirveä vesisade. Hevoset oli likomärkiä ja Sissi pahalla tuulella, neiti mahtaa olla sokerista kuten omistajansakin. Luimisteli vaan ja käveli jopa muutaman askeleen karkuun kun menin hakemaan tarhasta. Yleensä Sissi tulee korvat hörössä portille katsomaan, mitä kivaa tänään tehtäisiin.

Huitaisin enimmät pellavakuivikkeet ja vedet Sissin päältä pois ja varusteet niskaan. Sydän verta itkien kentälle kastelemaan uusi ihana satula...(nyt kyllä ostan sen koko hevosen peittävän saderatsastusloimen!!) Anna avusti selkäännousussa pitämällä Sissiä kiinni. Sitten lähdettiin ensimmäistä kertaa ilman taluttajaa kävelemään kenttää ympäri.

Sissi käveli ihan nätisti yksinään, vaikkei vetoapua ollutkaan taluttajasta. Kerran se meinasi että voitaisiin mennä vähän reippaammin. Kokeiltiinkin sitten kolme lyhyttä pätkää ravia, myös ensimmäistä kertaa! Ekalla pätkällä se ei edes ravannut kunnolla, jotain jogin tapaista hiljaista hiihtoa se meni ja mua meinasi naurattaa :) Toka pätkä meni jo paremmin ja kolmas jo niin, että pystyi keventämäänkin. Siitäkään ei tyttö tuumannut mitään. Jarrutkin toimi ihan kiitettävästi. Lopussa Sissi yritti vaan kääntää pyllyä tuulta vasten, sitä niiiin inhotti se sade ja tuuli. Tulin alas selästä kun Sissi oli ollut niin kiltisti. Se vähän ihmetteli mun jalkautumista ja pakitti parin askeleen verran, kun Anna ei pitänyt kiinni. On tuo ratsastus näille meidän nuorille kyllä vielä niin jännää :) ja omistajille kans! Kamerakin tuli korjauksesta niin voi olla, että ensi kerralla saadaan taas kuvamateriaalia (sikäli kun ei sada näin älyttömästi)