Tämän päivän ohjelmassa oli talutuslenkki metsätielle, kun en saanut avustajaa ratsastushommiin. Olen nyt käynyt Sissin selässä 6 kertaa, tänään jo mietin josko menisin yksinäni sen kanssa kentälle, mutta katsoin paremmaksi mennä taluttelemaan, kun ei ollut ketään paikalla katsomassa perään ;)

Lähdettiin kävelemään vaikka hirvikärpäsiä on havaittu metsässä melkoisesti (YÄK). Sissillä oli naruriimu ja pitkä köysi, itselle puin heijastinliivin kun hirvenmetsästys on kai menossa... (Sissille pitäs löytää kans heijastinloimi). Neiti toimi poikkeuksellisen hienosti, ensimmäistä kertaa ikinä se suostui kävelemään kiltisti koko lenkin! Tai no söi se kaiken mahdollisen mitä suuhunsa sai, mutta ei riehunut ollenkaan. Yleensä kun nuo meidän talutuslenkit on jonkinmoisia painimatseja, kun ei ole ihan selvää (valitettavasti) kumpi meistä on pomo. Nyt Sutsi käveli löysällä narulla mun takana koko matkan, mikä on siis ihan ennenkuulumatonta. Hieno lapsi! Semmonen puolen tunnin lenkki se ehkä oli tai vähän allekin. Ajattelin, ettei tehdä pitkää lenkkiä, kun se kerrankin oli kilttinä ja itse olen ihan flunssainen.

Ensi viikolla toivon mukaan saan apua taas ratsastushommiin, vois harkita selästä maastoilua taluttajan kanssa tai sitten kokeilla kentällä yksin :) Joka kerralle pitää yrittää keksiä joku uusi juttu, että varsan mielenkiinto hommaan säilyy eikä se tunne vielä itseään niin varmaksi, että uskaltaisi kokeilla heittää minut selästä alas ;) Se on kyllä tähän asti ollut tosi kiltisti eikä ole protestoinut minua selässään millään tavalla, mutta eiköhän sekin aika vielä tule, kun se koittaa jalkauttaa mamin selästään... Sitä odotellessa.