Huh, maaliskuulta näytti olevan edellinen päivitys! Sen jälkeen onkin tapahtunut yhtä sun toista.

Toukokuun alussa muutettiin pienelle "ranchille" heppojen kanssa, eli ensimmäistä kertaa mulla on nyt hevoset ns. omassa tallissa. Hassua, kun tallimatkaa ei ole ja ikkunasta voi katsella karvakorvien touhuja :)

Kesä tuli ja meni, heppaset oli lepolomalla käytännössä koko kesän. Laidunsivat vaan, kun minä olin töissä koko kesän ilman lomia. Ei paljon jaksanut enää liikutella, kun tässä kotonakin oli hommaa melkoisesti. Maalla asumiseen totuttelua.

Tässä tontilla oli ennestään tarhat olemassa, mutta jouduin purkamaan kaikki ja tekemään kokonaan uudet ja isommat, kuin entiset tarhat oli. Nyt poneilla on kivasti metsätarha, sekä jokivarressa alue josta pääsee kulkemaan talli-/navettarakennuksen taakse myöskin. Tilaa on laskujeni mukaan hehtaarin verran.

Halilla on ollut kesästä asti hoitaja/ratsastaja, että minäkin pääsisin Sissin kanssa joskus vaikka maastoon asti. Halilla vaan ei ole satulaa vielä, joten aika vähiin on ratsastukset edelleen jääneet, mutta muutaman kerran mentiin laitumella/tarhassa tuossa aiemmin syksyllä ja nyt ollaan maastoiltu lähimetsissä pari kertaa. Sissillä on virtaa aivan kamalasti, pitäisi päästä ratsastamaan melkein päivittäin, mutta vielä se ei ole onnistunut.

Kyllähän tässä kenttää kaipaa, kun ainoa ratsastusmahdollisuus on maastoilu, ja molemmat pelkää autoja (Sissi ihan hysteerisesti). Mutta jos sen pyöröaitauksen tuohon saisi vielä tälle syksyä rakennettua, niin siitä olis kyllä paljon apua. Mutta tuo navetan takana oleva tarhan osa on niin kivinen, etten tiedä saako siihen yhtään tolppaa lyötyä.

Joskos jaksaisin taas joskus kirjoitella vähän enemmän...

Sissin kanssa ollaan tehty melko aktiivisesti ja säännöllisesti nyt töitä. Pitkästä aikaa on ollu oikeasti tosi kiva touhuilla sen kanssa, kun on löytynyt jollain tavalla yhteinen sävel tekemiseen.

Ratsastuksessa on tapahtunut sellaista edistymistä, että pysähtymiset ravista ja etuosan väistöt alkaa sujua entistä paremmin ja nopeammin. Ravista pysähtyminenkin tapahtuu vain siten, että nojaan hiukan taakse ja vien jalkoja eteen, ohjista ei tarvitse ottaa ollenkaan, ja Sissi stoppaa hienosti. Nyt se malttaa jo seisoa paikoillaankin hienosti, ihan löysin ohjin. Etuosan väistöjä pystyy jo tekemään hiukan pidemmälle, ei vain yhden askeleen verran enää. Liekö tasapaino parantunut Sissillä vai mitä, mutta edistynyt on kyllä.

Kentältä päästään jo minä selässä tallin pihaan asti, samoin metsäpolun kiertämisen jälkeen päästiin eilen ensimmäistä kertaa pihalle toista kautta niin, ettei minun tarvinut tulla alas selästä. Eilen ratsastin ensimmäistä kertaa kannukset jalassa, ja niistä kyllä tuntui olevan apua, Sissi kulki paremmin suoraan/sinne mihin minä halusin, eikä vängännyt pohjetta vasten sinne mihin itse halusi. Muutenkin oli helpompaa koota esim. ravissa, kun oli vähän apua terävöittämässä pohjeapuja, joille Sissi tuntuu turtuvan kovin helposti.

Ratsastuksen jälkeen Sissi on ollut tallissakin tosi rauhallinen, malttaa seisoa käytävällä jo takasta lepuutellen ja on onnessaan harjauksesta (karvaa lähteekin ihan mielettömästi). Jalkojen nostelua ollaan harjoiteltu kans paljon päivittäin. Niiden kanssa se on edelleen välillä hankala, mutta esim. kengällä koputteluun (kengityksen naulausta "imitoiden") se ei enää juurikaan reagoi, ja on oppinut, että vasta rentouttamalla jalan sen saa "pois". Tiistaina se kyllä testasi minua ihan urakalla, luimimalla aika hurjasti, mutta nyt siihen on itselläkin helpompi suhtautua ja puuttua, kun on paljon enemmän työkaluja hankalien tilanteiden ratkaisemiseen. Keskiviikkona se olikin taas jo aivan erilainen.

Kengitykset peruuntuikin tältä viikolta, saapa nähdä milloin saan uuden ajan sovittua, kun kengittäjästä ei ole kuulunut taas mitään. Sissin kengät kuulostaa jo olevan melko irti, ja kauhulla joka päivä seuraan kuinka paljon tilsoja tulee... No ainakin ehtii treenata jalkojen kanssa enemmän ennen kengitystä, jos jotain hyvää pitää yrittää hakea.

Toivottavasti päästään ensi viikolla käymään vaikka pienellä maastolenkillä parin heppakaverin kanssa, niin saa vaihtelua päiviin. Siihen kyllä olen tyytyväinen, että Sissi uskaltaa mennä pihassa olevan maastopolun yksin ilman muita hevosia, kai se on sen mielestä sitten ihan hauskaa hommaa :)

Tänään jouduttiin Sissin kanssa pahimpaan räntäsateeseen ratsastamaan. Maneesia tulee ikävä näillä ilmoilla!

Hain Sissin tarhasta talliin, laitoin suoraan karsinassa kuntoon ja mentiin kentälle. Testasin siellä taas yhdenohjanpysähdykset molempiin suuntiin ja kiipesin selkään, en juoksuttanut ollenkaan. Keli oli ihan toivoton, Sissille tuli aivan älyttömät tierat kun ei sillä oo niitä tilsakumeja, ne pitäs saada alle tiistaina. En sitten mennyt kentällä paria kierrosta enempää, vaan lähdettiin kohti pihapiirissä olevaa metsäpolkua.

Sissiä alko hirvittää liikaa tarhan kulmalla, ei uskaltanu mennä eteenpäin ku pakitti vaan. Tein etuosan väistöllä pari käännöstä, sit kun se suostui meneen vähän eteenpäin, pysäytin ja tulin alas selästä. Talutin Sissin metsäpolulle ja menin siellä uudestaan selkään. Sissi oli aika innoissaan "maastoilusta", tosin tuo lenkki on niin lyhyt että sen kiertämiseen menee n. 5min, mutta se on ihan hyvä harjoittelulenkki Sissille. Se kuitenkin suostui menemään siellä yksin ilman vetohevosta, ei ongelmaa. Sitten kun tultiin toisesta päästä taas tielle, sama pakittelu alkoi, kun ulkorakennukset tais olla aika jänniä. Tehtiin niin, että siinä vaiheessa kun minä pääsin kääntämään Sissin takaisin (ettei se saanut määrätä suuntaa), käveltiin lenkki vielä toiseen suuntaan. Tultiin tielle, päästiin pihaan asti mutta lipputangon kohdalla alkoi taas pakittelu. Käänsin Sissin toiseen suuntaan ja peruutin sen kanssa tallille päin. Sitten kun käänsin sen taas menosuuntaan, se uskalsi jo kävellä tallin pihaan asti, jossa tulin alas selästä. Siinä se säikähti jotain (taisi tippua lunta tms.), mutta ei silti yrittänyt häipyä mihinkään.

Purin varusteet karsinassa, harjasin ja loimitin ja vein takas tarhaan. Sissi seisoi tarhassa korvat lurpallaan, silmät puolitangossa, ihan kuin lenkki ois ollu hirmu raskas :) Hyvä, saipahan sen korvienväli vähän tekemistä, kun taas treenattiin kokonaan uutta asiaa uudessa ympäristössä.

Hali sai tänäänkin vaan rapsuttelut, mutta jospa huomenna ehtisin liikuttaa molemmat hevoset.

Sissi oli muuten eilen ratsastuksen jälkeen tallissa ihan superrauhallinen, seisoi ketjuissa käytävällä lepuuttaen toista takasta :) En muista, onko se seissyt koskaan ennen niin rauhassa! Pari päivää on treenattu jalkojen nostoa ja rentona pitämistä, pyörittelyä ja kavion kärjelle laskemista käytävällä tiistain kengitystä silmällä pitäen. Kentällä saa tierat kopsutella estekannattimella ihan hyvin pois ainakin etusista, takasia en ole kokeillut. Tallissa yllättävää kyllä etuset on jopa ne hankalammat, varsinkin oikea, jonka kanssa se yrittää välillä vetää polvilleen, kun kavio on ilmassa. Mutta tarpeeksi toistoja tekemällä sekin on taas parantunut, joten ei auta kuin jatkaa ahkerasti harjoittelua ja toivoa parasta kengityksen suhteen... nyt kun ei ole eläinlääkäriä kätevästi omassa pihassa.

Jahas, huomenna sitten jatkuu heppailut :)

Eilen käytiin siis ekan kerran kotiolosuhteissa ratsastamassa Sissin kanssa.

Neiti oli niin virtaska, että otin sen tarhasta talliin vaan sen verran, että laitoin suojat ja putsit jalkaan. Sitten vein Sissin kentälle, jossa se sai päästellä enimpiä virtoja pois. Hassu tyttö veti täysillä pukkilaukkaa ympäri kenttää :) Sitten kun kävely alkoi maistua ja selkeästi suurimmat pöllövirrat oli purettu, otin Sissin kiinni ja mentiin talliin laittamaan ratsastuskamppeet päälle.

Takaisin kentälle satulan ja suitsien kanssa. Juoksutin Sissiä ohjasta pari kertaa molempiin suuntiin (siis sisäohja mahavyän lukosta nuppiin kiinni, ulko-ohja löysällä) ja kun alkoi näyttää rennolta ja mukavalta, oli selkäännousun aika. Testasin maasta yhdenohjanpysäytykset molempiin suuntiin ja nousin selkään. Se on kyllä ihan huippu työkalu, ei ole ongelmia kiivetä selkään ilman avustajaa pitämässä kiinni hevosesta. Ennen yhdenohjanpysäytyksen opettamistahan Sissi pyöri alta pois kun yritin kyytiin, ja vielä kun oli pakko pitää tuoli mukana ettei satula olisi pyörähtänyt kyljelle, oli selkäänmeno aikamoista yrittämistä. Nyt se on ongelmatonta, kun on työkalu siihen, että hevonen pysyy paikoillaan ja satulakaan ei pyöri selässä :)

Tehtiin yhdenohjanpysäytyksiä, pari etuosanväistöä, peruutusta, takaosanväistöjä, paikallaanseisomista ja kokoamista ravissa, tai oikeastaan jogissa. Ratsastin vain noin 10min, kun totesin, että tämä riittää ekalle kerralle kentällä, kotona, tuulessa ja muiden hevosten vieressä. Halusin lopettaa siinä vaiheessa, kun hevonen oli kiva ja rento.

Tallissa Sissi oli jo kuin eri hevonen kun oli päässyt liikkumaan, seisoi suhteellisen rauhassa ja riehumatta. Takajalkojen nosto on edelleen ongelma, jossa mun pitää olla vielä ehdottomampi ja tiukempi, varsinkin kun tallissa ei oikein ole tilaa väistättää Sissiä käytävällä. Muuten hommat sujui ihan kivasti. Sissi pääsi loimitettuna vielä Hali-mamman kanssa tarhaan ratsastuksen jälkeen.

Vielä pari kuvaa Sissin revittelyistä ennen ratsastusta :)

On pitänyt sellaista kiirettä, että hyvä, kun olen kotiin joutanut nukkumaan välillä - siis kirjoittaminen on unohtunut aika tehokkaasti...

Sissi muutti viime viikon torstaina kuukaudeksi samaan talliin Hali-mammansa kanssa, ennen kuin pääsee taas takaisin "oikeaan kotiinsa" Somerniemelle, mistä Karille lähtikin. Muutto meni hyvin, lastaus ja kuljetus sujui ongelmitta.

Viime kirjoitukseni jälkeen Karilla ehdittiin treenata Sissin kanssa mm. traktorin kanssa maneesissa, käytiin maastossa porukalla ja soviteltiin satuloita.

Traktoriharjoitukset meni hyvin, joskin vaatii paaaaaljon töitä saada Sissistä varma pörisevien härveleiden lähellä, mutta onneksi sillä on kuitenkin niin utelias luonne, että yleensä se voittaa pelon lopulta. Jos se ei olisi noin utelias kuin mitä se on, vois olla aika hankalaa opettaa sitä olemaan pelkäämättä.

Maatossa oltiin yhteensä 6 hevosen porukalla. Sissi meni hienosti, ainoa hankaluus oli se, että saan sen pidettyä tarpeeksi kaukana edellä menevästä tammasta jolta aina takanen lensi jos oltiin lähestymässäkään sen pyllyä. Sissi oli innoissaan, eikä tehnyt mitään tyhmää vaikka tuo edellä mennyt tamma laukkailikin jne. ja pari muutakin hevosta säpsyili jonossa. Mentiin vielä maaston jälkeen hetkeksi maneesiin treenaileen ravin kokoamista. Kivaa oli kyllä :) Ja Sissi ihan hikinen, rankka reissu nuorelle.

Satuloita soviteltiin Sissille yhteensä 5kpl, joista tietysti se kallein ja mun budjettiin nähden tuplahintainen oli sopiva, sekä hevoselle että minulle... Eli nyt Sissillä on sitten Continental Classic Montana reining-satula. Kelpaa sitten köpötellä :)

Tiinalla ollaan vasta muisteltu hyvää tallikäyttäytymistä ja vähän yritin käydä lauantaina kentällä, mutta olosuhteet oli vähän liian jännät ensimmäiselle ratsastukselle uudessa paikassa, vieläpä kentällä eikä maneesin turvissa... oli pilkkopimeää ja hirveä tuuli, joten en sitten mennyt selkään ollenkaan, kun Sissi oli niin virtaisa. Tänään päivänvalolla uusi yritys.

Muuten, Hali ja Sissi tietää tasan kyllä olevansa emä ja varsa. Ne oli heti toistensa perään, varsinkin Sissi Halin perään, vähän liikaakin jopa. Luulenpa, että kuukauden päästä saan vieroittaa uusiksi tuon nelivuotiaani emätammasta... ne on samassa tarhassa ja vierekkäisissä karsinoissa, ja hirnunta-/hörinä-ääni kyllä paljastaa molemmilla, että muistavat toisensa. Muutenkin ne on ihan kuin paita ja peppu, ei vieraat hevoset olisi heti noin kiinni toisissaan. Ei oikein hyvä, että ne on noin läheisiä, ei oo kiva vieroittaa niitä kuukauden päästä... :/ Ois ollu jopa kivempi, jos ne ei olisi muistaneet toisiaan ollenkaan kolmen vuoden takaa. Huoh.

Molemmilla hevosilla on sitten vekki otj:ssa, ihan samassa kohtaa kummallakin. Hassua.

Katsotaan kuinka tämän päivän koitos Sissin kanssa menee, josko sitä pääsis liikuttamaankin kunnolla tänään... :)