Sissi lähti tiistaina Vepsäläisille Karkkilaan käytöskouluun ja ratsastettavaksi. Tai no, oikeastaan niin päin, että minä menen opettelemaan keinoja, joilla Sissin saa toimimaan paremmin. Me ei olla Sissin kanssa ollenkaan samalla aaltopituudella, haluaisin että se olisi rauhallinen ja mukava käsitellä ja minä olisin meistä se pomo. Kotikonstein en ole saanut sitä toimimaan niin hyvin kuin olisin halunnut ja Sissi on selkeästi pomo. Eli johtajuus- ja luottamusongelmia on. Niihin toivon saavani apua Karin ammattitaitoisen käsittelyn ja minun opettamisen kautta.

Sissi matkusti hienosti ja lastaus sujui ongelmitta. Perillä se kuitenkin teki taas niitä perinteisiä temppujaan, pyöri mun ympäri ja yritti kiilata taluttaessa ohi. Kyllä siinä vaan on vissi ero, kun oikeasti ammattilainen käsittelee hevosia... Kari piti ensimmäisen koulutuskerran saman tien, ja hevosessa näki välittömästi eron entiseen :)

Kari teki Sissin kanssa ihan perus talutusharjoituksia, väistämistä, peruuttamista jne. ja säkitti sitä erilaisilla tavaroilla (keppi jonka päässä muovisuikaleita, juoksutusraippa, rämisevä kanisteri, keppi jossa eläinten häntiä). Sissi yritti alkuun kokeilla, että onko pakko totella ja nöyrtyä ihmiselle, mutta hetken jälkeen koko sen olemus muuttui aivan toisenlaiseksi. Keskittymisen ja kunnioituksen kanssa meillä on paljon ongelmia, mutta Karin käsittelyn jälkeen Sissi seisoi rauhassa paikallaan, keskittyi siihen mitä oltiin tekemässä eikä yrittänyt enää paeta, niinkuin sillä on tapana. Sissi seisoi pää ja kaula rentona, silmät puoliksi kiinni, pää Karin kainalossa. Uskomaton muutos hevosessa.

Kari kertoi samalla koko ajan mitä tekee ja miksi. Vaikka asiat eivät olleet mulle mitenkään uusia, niin niiden siirtäminen käytäntöön on tuntunut minusta hankalalta. Tästä eteenpäin olisikin tarkoitus tehdä töitä siten, että minä olen narun päässä ja Kari opettaa minua toimimaan oikein Sissin kanssa. Kari sanoi myös, että Sissistä näkee, ettei sillä ole huonoja kokemuksia asioista. Se ei vaan luota minuun johtajana eikä myöskään kunnioita minua. Näitä ongelmia lähdetään sitten ratkomaan. Tänään menen katsomaan pikkuneitiä ja toivon mukaan saadaan jotain edistystä meidän suhteeseen heti alusta asti.

Ostin Karilta myös paksumman ja raskaamman koulutusköyden, kun oma entinen on aivan liian pitkä ja kevyt. Hali-mamma pääsikin eilen koekaniiniksi, kun harjoittelin sen kanssa samoja juttuja, mitä Kari teki Sissin kanssa. Hali on kyllä niin peruskiltti ja rauhallinen hevonen, ettei sen kanssa päivittäisessä toiminnassa ole mitään ongelmia, mutta ainahan harjoitusten tekemisestä on hyötyä hevosen kuin hevosen kanssa. Pääpointti oli kuitenkin siinä, että saisin itselle varmuutta omiin liikkeisiin ja köyden käyttöön ennen kuin alan työstää samoja juttuja Sissin kanssa.

Mielenkiinnolla odotan, mitä tämä tuleva kuukausi tuo tullessaan Sissin ja minun suhteeseen. Tarkoituksena kun kuitenkin olisi, että harrastaminen olisi molemmille mukavaa yhdessä tekemistä, eikä ainaista tappelua ja murehtimista, mitä se viime aikoina on taas ollut. Nyt tilanne tuntui jo siltä, etten enää halua jatkaa yksin Sissin kanssa puurtamista, vaan haluan apua sellaiselta ihmiseltä, joka oikeasti taitaa asiansa ja pystyy samalla opettamaan minua.

Jatkoa odotellen... :)