Soittelin Karille eilen, ja sovittiin että menen tänään käymään Sissin luona. Pitäisi kuulemma ottaa ratsastuskamppeet mukaan... ;) Saa nähdä vaan mitä mun selkä tykkää, kun loukkasin sen lauantaina sohvaa kantaessani ja olinpa vielä allerginen kipulääkkeelle jota eilen siihen otin ja nyt on naama aivan turvoksissa :( Mutta pakkohan mun on yrittää kiivetä selkään, en malta olla menemättäkään jos vaan oma selkä antaa sen verran periksi.

Kari oli tehnty perjantaina Sissin kanssa töitä ja kuulemma alkaa kivasti rauhoittua, ratsastaessa malttaa jo keskittyä enemmän ja on kuulemma siis edistynyt ihan hyvin. Mielenkiintoista päästä taas itse näkemään neitiä ja tekemään töitä itsekin. Toivon mukaan voidaan soitella satulamyyjällekin pikapuoliin, taitaa tuo vasta ostettu koulusatula lähteä vaihtoon ja westernpenkkiä tilalle.

Halin kanssa oon treenannut parina päivänä samoja talutusjuttuja kuin Sissin kanssa, ja muutos siinäkin hevosessa on selvästi nähtävissä, vaikka sen kanssa ei mitään ongelmia olekaan. Kuitenkin kiva huomata, miten pienillä asioilla onkaan merkitystä. Esim. tarhaan viedessä on kiva, kun hevonen väistää takaosalla oma-aloitteisesti, niin että naru pysyy löysällä, kun olen laittamassa porttia kiinni takana. Siis että Hali pitää kontaktin minuun ja narun ei tarvitse kiristyä missään vaiheessa. Sitä ei siis tarvitse kääntää mihinkään vaan kääntyy itsestään sinne suuntaan jossa minä olen. Mukavia pieniä arkisia oivalluksia :)