Toukokuun alussa muutettiin pienelle "ranchille" heppojen kanssa, eli ensimmäistä kertaa mulla on nyt hevoset ns. omassa tallissa. Hassua, kun tallimatkaa ei ole ja ikkunasta voi katsella karvakorvien touhuja :)

Kesä tuli ja meni, heppaset oli lepolomalla käytännössä koko kesän. Laidunsivat vaan, kun minä olin töissä koko kesän ilman lomia. Ei paljon jaksanut enää liikutella, kun tässä kotonakin oli hommaa melkoisesti. Maalla asumiseen totuttelua.

Tässä tontilla oli ennestään tarhat olemassa, mutta jouduin purkamaan kaikki ja tekemään kokonaan uudet ja isommat, kuin entiset tarhat oli. Nyt poneilla on kivasti metsätarha, sekä jokivarressa alue josta pääsee kulkemaan talli-/navettarakennuksen taakse myöskin. Tilaa on laskujeni mukaan hehtaarin verran.

Halilla on ollut kesästä asti hoitaja/ratsastaja, että minäkin pääsisin Sissin kanssa joskus vaikka maastoon asti. Halilla vaan ei ole satulaa vielä, joten aika vähiin on ratsastukset edelleen jääneet, mutta muutaman kerran mentiin laitumella/tarhassa tuossa aiemmin syksyllä ja nyt ollaan maastoiltu lähimetsissä pari kertaa. Sissillä on virtaa aivan kamalasti, pitäisi päästä ratsastamaan melkein päivittäin, mutta vielä se ei ole onnistunut.

Kyllähän tässä kenttää kaipaa, kun ainoa ratsastusmahdollisuus on maastoilu, ja molemmat pelkää autoja (Sissi ihan hysteerisesti). Mutta jos sen pyöröaitauksen tuohon saisi vielä tälle syksyä rakennettua, niin siitä olis kyllä paljon apua. Mutta tuo navetan takana oleva tarhan osa on niin kivinen, etten tiedä saako siihen yhtään tolppaa lyötyä.

Joskos jaksaisin taas joskus kirjoitella vähän enemmän...

Ratsastuksessa on tapahtunut sellaista edistymistä, että pysähtymiset ravista ja etuosan väistöt alkaa sujua entistä paremmin ja nopeammin. Ravista pysähtyminenkin tapahtuu vain siten, että nojaan hiukan taakse ja vien jalkoja eteen, ohjista ei tarvitse ottaa ollenkaan, ja Sissi stoppaa hienosti. Nyt se malttaa jo seisoa paikoillaankin hienosti, ihan löysin ohjin. Etuosan väistöjä pystyy jo tekemään hiukan pidemmälle, ei vain yhden askeleen verran enää. Liekö tasapaino parantunut Sissillä vai mitä, mutta edistynyt on kyllä.

Kentältä päästään jo minä selässä tallin pihaan asti, samoin metsäpolun kiertämisen jälkeen päästiin eilen ensimmäistä kertaa pihalle toista kautta niin, ettei minun tarvinut tulla alas selästä. Eilen ratsastin ensimmäistä kertaa kannukset jalassa, ja niistä kyllä tuntui olevan apua, Sissi kulki paremmin suoraan/sinne mihin minä halusin, eikä vängännyt pohjetta vasten sinne mihin itse halusi. Muutenkin oli helpompaa koota esim. ravissa, kun oli vähän apua terävöittämässä pohjeapuja, joille Sissi tuntuu turtuvan kovin helposti.

Ratsastuksen jälkeen Sissi on ollut tallissakin tosi rauhallinen, malttaa seisoa käytävällä jo takasta lepuutellen ja on onnessaan harjauksesta (karvaa lähteekin ihan mielettömästi). Jalkojen nostelua ollaan harjoiteltu kans paljon päivittäin. Niiden kanssa se on edelleen välillä hankala, mutta esim. kengällä koputteluun (kengityksen naulausta "imitoiden") se ei enää juurikaan reagoi, ja on oppinut, että vasta rentouttamalla jalan sen saa "pois". Tiistaina se kyllä testasi minua ihan urakalla, luimimalla aika hurjasti, mutta nyt siihen on itselläkin helpompi suhtautua ja puuttua, kun on paljon enemmän työkaluja hankalien tilanteiden ratkaisemiseen. Keskiviikkona se olikin taas jo aivan erilainen.

Kengitykset peruuntuikin tältä viikolta, saapa nähdä milloin saan uuden ajan sovittua, kun kengittäjästä ei ole kuulunut taas mitään. Sissin kengät kuulostaa jo olevan melko irti, ja kauhulla joka päivä seuraan kuinka paljon tilsoja tulee... No ainakin ehtii treenata jalkojen kanssa enemmän ennen kengitystä, jos jotain hyvää pitää yrittää hakea.

Toivottavasti päästään ensi viikolla käymään vaikka pienellä maastolenkillä parin heppakaverin kanssa, niin saa vaihtelua päiviin. Siihen kyllä olen tyytyväinen, että Sissi uskaltaa mennä pihassa olevan maastopolun yksin ilman muita hevosia, kai se on sen mielestä sitten ihan hauskaa hommaa :)

Hain Sissin tarhasta talliin, laitoin suoraan karsinassa kuntoon ja mentiin kentälle. Testasin siellä taas yhdenohjanpysähdykset molempiin suuntiin ja kiipesin selkään, en juoksuttanut ollenkaan. Keli oli ihan toivoton, Sissille tuli aivan älyttömät tierat kun ei sillä oo niitä tilsakumeja, ne pitäs saada alle tiistaina. En sitten mennyt kentällä paria kierrosta enempää, vaan lähdettiin kohti pihapiirissä olevaa metsäpolkua.

Sissiä alko hirvittää liikaa tarhan kulmalla, ei uskaltanu mennä eteenpäin ku pakitti vaan. Tein etuosan väistöllä pari käännöstä, sit kun se suostui meneen vähän eteenpäin, pysäytin ja tulin alas selästä. Talutin Sissin metsäpolulle ja menin siellä uudestaan selkään. Sissi oli aika innoissaan "maastoilusta", tosin tuo lenkki on niin lyhyt että sen kiertämiseen menee n. 5min, mutta se on ihan hyvä harjoittelulenkki Sissille. Se kuitenkin suostui menemään siellä yksin ilman vetohevosta, ei ongelmaa. Sitten kun tultiin toisesta päästä taas tielle, sama pakittelu alkoi, kun ulkorakennukset tais olla aika jänniä. Tehtiin niin, että siinä vaiheessa kun minä pääsin kääntämään Sissin takaisin (ettei se saanut määrätä suuntaa), käveltiin lenkki vielä toiseen suuntaan. Tultiin tielle, päästiin pihaan asti mutta lipputangon kohdalla alkoi taas pakittelu. Käänsin Sissin toiseen suuntaan ja peruutin sen kanssa tallille päin. Sitten kun käänsin sen taas menosuuntaan, se uskalsi jo kävellä tallin pihaan asti, jossa tulin alas selästä. Siinä se säikähti jotain (taisi tippua lunta tms.), mutta ei silti yrittänyt häipyä mihinkään.

Purin varusteet karsinassa, harjasin ja loimitin ja vein takas tarhaan. Sissi seisoi tarhassa korvat lurpallaan, silmät puolitangossa, ihan kuin lenkki ois ollu hirmu raskas :) Hyvä, saipahan sen korvienväli vähän tekemistä, kun taas treenattiin kokonaan uutta asiaa uudessa ympäristössä.

Hali sai tänäänkin vaan rapsuttelut, mutta jospa huomenna ehtisin liikuttaa molemmat hevoset.

Sissi oli muuten eilen ratsastuksen jälkeen tallissa ihan superrauhallinen, seisoi ketjuissa käytävällä lepuuttaen toista takasta :) En muista, onko se seissyt koskaan ennen niin rauhassa! Pari päivää on treenattu jalkojen nostoa ja rentona pitämistä, pyörittelyä ja kavion kärjelle laskemista käytävällä tiistain kengitystä silmällä pitäen. Kentällä saa tierat kopsutella estekannattimella ihan hyvin pois ainakin etusista, takasia en ole kokeillut. Tallissa yllättävää kyllä etuset on jopa ne hankalammat, varsinkin oikea, jonka kanssa se yrittää välillä vetää polvilleen, kun kavio on ilmassa. Mutta tarpeeksi toistoja tekemällä sekin on taas parantunut, joten ei auta kuin jatkaa ahkerasti harjoittelua ja toivoa parasta kengityksen suhteen... nyt kun ei ole eläinlääkäriä kätevästi omassa pihassa.

Jahas, huomenna sitten jatkuu heppailut :)

Neiti oli niin virtaska, että otin sen tarhasta talliin vaan sen verran, että laitoin suojat ja putsit jalkaan. Sitten vein Sissin kentälle, jossa se sai päästellä enimpiä virtoja pois. Hassu tyttö veti täysillä pukkilaukkaa ympäri kenttää :) Sitten kun kävely alkoi maistua ja selkeästi suurimmat pöllövirrat oli purettu, otin Sissin kiinni ja mentiin talliin laittamaan ratsastuskamppeet päälle.

Takaisin kentälle satulan ja suitsien kanssa. Juoksutin Sissiä ohjasta pari kertaa molempiin suuntiin (siis sisäohja mahavyän lukosta nuppiin kiinni, ulko-ohja löysällä) ja kun alkoi näyttää rennolta ja mukavalta, oli selkäännousun aika. Testasin maasta yhdenohjanpysäytykset molempiin suuntiin ja nousin selkään. Se on kyllä ihan huippu työkalu, ei ole ongelmia kiivetä selkään ilman avustajaa pitämässä kiinni hevosesta. Ennen yhdenohjanpysäytyksen opettamistahan Sissi pyöri alta pois kun yritin kyytiin, ja vielä kun oli pakko pitää tuoli mukana ettei satula olisi pyörähtänyt kyljelle, oli selkäänmeno aikamoista yrittämistä. Nyt se on ongelmatonta, kun on työkalu siihen, että hevonen pysyy paikoillaan ja satulakaan ei pyöri selässä :)

Tehtiin yhdenohjanpysäytyksiä, pari etuosanväistöä, peruutusta, takaosanväistöjä, paikallaanseisomista ja kokoamista ravissa, tai oikeastaan jogissa. Ratsastin vain noin 10min, kun totesin, että tämä riittää ekalle kerralle kentällä, kotona, tuulessa ja muiden hevosten vieressä. Halusin lopettaa siinä vaiheessa, kun hevonen oli kiva ja rento.

Tallissa Sissi oli jo kuin eri hevonen kun oli päässyt liikkumaan, seisoi suhteellisen rauhassa ja riehumatta. Takajalkojen nosto on edelleen ongelma, jossa mun pitää olla vielä ehdottomampi ja tiukempi, varsinkin kun tallissa ei oikein ole tilaa väistättää Sissiä käytävällä. Muuten hommat sujui ihan kivasti. Sissi pääsi loimitettuna vielä Hali-mamman kanssa tarhaan ratsastuksen jälkeen.

Vielä pari kuvaa Sissin revittelyistä ennen ratsastusta :)

Sissi muutti viime viikon torstaina kuukaudeksi samaan talliin Hali-mammansa kanssa, ennen kuin pääsee taas takaisin "oikeaan kotiinsa" Somerniemelle, mistä Karille lähtikin. Muutto meni hyvin, lastaus ja kuljetus sujui ongelmitta.

Viime kirjoitukseni jälkeen Karilla ehdittiin treenata Sissin kanssa mm. traktorin kanssa maneesissa, käytiin maastossa porukalla ja soviteltiin satuloita.

Traktoriharjoitukset meni hyvin, joskin vaatii paaaaaljon töitä saada Sissistä varma pörisevien härveleiden lähellä, mutta onneksi sillä on kuitenkin niin utelias luonne, että yleensä se voittaa pelon lopulta. Jos se ei olisi noin utelias kuin mitä se on, vois olla aika hankalaa opettaa sitä olemaan pelkäämättä.

Maatossa oltiin yhteensä 6 hevosen porukalla. Sissi meni hienosti, ainoa hankaluus oli se, että saan sen pidettyä tarpeeksi kaukana edellä menevästä tammasta jolta aina takanen lensi jos oltiin lähestymässäkään sen pyllyä. Sissi oli innoissaan, eikä tehnyt mitään tyhmää vaikka tuo edellä mennyt tamma laukkailikin jne. ja pari muutakin hevosta säpsyili jonossa. Mentiin vielä maaston jälkeen hetkeksi maneesiin treenaileen ravin kokoamista. Kivaa oli kyllä :) Ja Sissi ihan hikinen, rankka reissu nuorelle.

Satuloita soviteltiin Sissille yhteensä 5kpl, joista tietysti se kallein ja mun budjettiin nähden tuplahintainen oli sopiva, sekä hevoselle että minulle... Eli nyt Sissillä on sitten Continental Classic Montana reining-satula. Kelpaa sitten köpötellä :)

Tiinalla ollaan vasta muisteltu hyvää tallikäyttäytymistä ja vähän yritin käydä lauantaina kentällä, mutta olosuhteet oli vähän liian jännät ensimmäiselle ratsastukselle uudessa paikassa, vieläpä kentällä eikä maneesin turvissa... oli pilkkopimeää ja hirveä tuuli, joten en sitten mennyt selkään ollenkaan, kun Sissi oli niin virtaisa. Tänään päivänvalolla uusi yritys.

Muuten, Hali ja Sissi tietää tasan kyllä olevansa emä ja varsa. Ne oli heti toistensa perään, varsinkin Sissi Halin perään, vähän liikaakin jopa. Luulenpa, että kuukauden päästä saan vieroittaa uusiksi tuon nelivuotiaani emätammasta... ne on samassa tarhassa ja vierekkäisissä karsinoissa, ja hirnunta-/hörinä-ääni kyllä paljastaa molemmilla, että muistavat toisensa. Muutenkin ne on ihan kuin paita ja peppu, ei vieraat hevoset olisi heti noin kiinni toisissaan. Ei oikein hyvä, että ne on noin läheisiä, ei oo kiva vieroittaa niitä kuukauden päästä... :/ Ois ollu jopa kivempi, jos ne ei olisi muistaneet toisiaan ollenkaan kolmen vuoden takaa. Huoh.

Molemmilla hevosilla on sitten vekki otj:ssa, ihan samassa kohtaa kummallakin. Hassua.

Katsotaan kuinka tämän päivän koitos Sissin kanssa menee, josko sitä pääsis liikuttamaankin kunnolla tänään... :)

Viime viikon sunnuntaina käytiin äitin kans Sissiä katsomassa, kun äiti oli täällä viikonlopun. Minä ratsastin ja kaikki meni aika hyvin, joskin Sissilä oli aivan liikaa virtaa kun oli pari päivää ollut vapaalla. Kari kävi kans selässä jumppaamassa asioita vähän pidemmälle. Päivän harjoituksina oli mm. etuosan väistöt. Ratsastus meni siis ihan ok, ja jätettiin Sissi sitten talliin, kun se oli aivan umpihikinen. Se jäi vähän hillumaan sinne, kun ei ollut muita hevosia tallissa.

Ilmeisesti se oli sitten siinä riehuessaan satuttanut itsensä, kun maanantaina tultiin tuomaan Sissin kengät kengitystä varten tallille, huomasin, että Sissin oikea silmä oli lähes kiinni, vuoti ja rähmi melkoisesti. Katsoin silmää ja verkkokalvon pinnassa näkyi selkeästi iso haava. Soitin Karkkilan kaupungin eläinlääkärille, joka lupasi tulla katsomaan silmää muutaman tunnin sisään. Mun oli tässä vaiheessa pakko lähteä viemään äiti lentokentälle ja jatkaa sieltä itse töihin.

Ell soitti mulle tallilta, silmässä oli kuulemma iso, 1cm*1cm haava ja kaksi pienempää. Sissi oli saanut kipulääkkeen ja lääkäri määräsi Polysporin-antibioottitipat 2 tippaa 3xpäivässä sekä Atropine-tipan 1-3xpäivässä että mustuainen pysyisi laajentuneena. Finadyneä tiistaista eteenpäin kipuun.

Kengityskin sattui samalle päivälle ell-käynnin kanssa, sitäkään en päässyt näkemään mutta Kari kertoi sen sujuneen hyvin. Kahdesti oli joutunut väistättämään Sissin käytävällä kun oli alkanut vähän nykimään jalkoja, mutta oli uskonut sillä ja antanut kengittää hyvin (josta minä olin positiivisesti yllättynyt).

Menin tiistaina taas tallille katsomaan silmää, jossa nyt näkyi harmaita viivoja silmämunan sisällä syvemmällä. Sissi vaikutti muuten normaalilta. Ratsastinkin Sissillä, se oli ihan loistava ratsastaa! Ihanan rauhallinen ja toimiva, herkkä. Aivan upea.

Keskiviikkona ratsastin myös, Kari käväisi vaan mutkan maneesissa ja jäin Sissin kanssa kahdestaan maneesiin. Kaikki meni hyvin, tehtiin edellispäivänä aloitettua ravin kokoamista, oli kivaa ja Sissi oli hyvä. Silmä näytti muuten paremmalta, mutta harmaat viivat olivat näkyvissä.

Torstaina menin sitten taas aamusella tallille, kun ell tuli tarkistamaan silmän. Sissi piti silmää auki normaalisti, mutta harmaita viivoja ihmeteltiin yhdessä. Ell oli soittanut tutulle hevossairauksien erikoiseläinlääkärille, joka oli sanonut, että harmaat viivat on fibriinijuosteita, jotka kertoo siitä, että silmässä on ollut syvemmällä tulehdus. Verkkokalvolla olleet haavat oli sentään parantuneet. Sissille jatkettiin edelleen Polysporin-tippoja ja Finadyneä.

Lauantaina silmä oli taas vähän enemmän kiinni, kuin torstaina, joten ell:n ohjeen mukaan soitin päivystävälle. Häneltä sain ohjeeksi, että jatkaa edelleen Finadyneä, vaikka se oli aiemman ohjeen mukaan pitänyt lopettaa perjantaina. Muuten silmä näytti paremmalta, fibriinijuosteet olivat hävinneet eikä silmä rähminyt tai vuotanut sen enempää kuin tervekään silmä. Soitin Karille, että jatkavat kipulääkettä siihen asti, kun ell tulee taas viimeistään tiistaina käymään.

Aika vakavasta vammasta siis on kyse, niinkuin silmävammat aina ovat. Mutta tämä oli sen verran iso ja tuo syvällä ollut tulehdus tekevät siitä entistä pahemman, eli hoitoa ja seurantaa vaatii varmaan vielä jonkin aikaa.

Nämä hevosten ell-jutut näyttää tulevan "ryppäissä", koska Sissin emällä Halilla oli Sissin silmävammaa edeltävänä torstaina ummetusähky, johon jouduin myös kutsumaan ell:n, ja just kun siitä oli selvitty, oli Sissi satuttanut silmänsä. Eli alle 2vk:n sisällä ainakin 4 eläinlääkärikäyntiä... täytyy vaan toivoa, että molemmat selviäis noista jutuista kunnolla, eikä enää tulis mitään uutta.

Helppo, hauska ja halpa harrastus... ;)

Maneesissa tein Sissin kans talutusharjoituksia sen aikaa, kun Kari laittoi toisen suokin juoksutuksen alulle. Pyöröaitaus oli purettu, joten Sissiä juoksutettiin nyt ekan kerran ilman että aidat ois ollu apuna. Sillä oli sisäohja taas mahavyön kautta nuppiin sidottuna ja juoksutettiin köydellä kuolaimesta. Kari juoksutti alkuun muutaman kierroksen, sitten minä jatkoin siitä molemmat suunnat läpi ravissa ja käynnissä.

Kari haki lehtipuhaltimen, tarkoituksena säkittää molempia heppoja sillä. Sissi oli tosi kauhistuneen näköinen siitä pärisevästä härvelistä ja todella hassun näköinen kun lehtipuhallin puhalsi ilmaa sen naamalle ja hiekkaa sen jalkojen edessä. Aluksi se yritti karkuun köyden päästä mutta lopulta luotti Kariin jo niin että päästi Karin silittämään naamaansa vaikka puhallin pärisi vieressä koko ajan. Sissin jälkeen oli toisen suokin vuoro, se oli paljon rauhallisempi kuin Sissi. Tuo oli ilmeisesti toinen kerta kun puhallinta näytettiin Sissille.

Sen jälkeen menin selkään, Sissi malttoi nyt seisoa ihan paikallaan selkäännousussa kun otti "käsijarrun" päälle eli yhdenohjanpysähdyksen jo valmiiksi.

Sissin mielestä oli tosi ihmeellistä, kun maneesissa oli toinenkin hevonen. Sissi yritti välillä hirnahdella ja "valua" toisen hevosen lähelle, mutta silloin tehtiin taas yhdenohjanpysähdyksiä. Peruutukset sujui aika mallikkaasti.  Satula ei ollut omalle takapuolelle kyllä yhtään niin mukava kuin se Equiflexin penkki.

Sitten oli vuorossa traktoriin tutustumista. Kari lähti hakemaan traktorin maneesiin. Olin vielä selässä siinä vaiheessa. Sissiä meinasi traktorin saapuminen jännittää, yhden ohjan pysähdys meni pyörimiseksi. Rauhoittui se sitten, kun huomasi traktorin pysyvän maneesin toisessa päässä. Tulin kuitenkin alas selästä siinä vaiheessa, kun toinen hevonen lähti tutustumaan koneeseen Karin kanssa. Tein sen aikaa talutusharjoituksia, jotka sujui ihan kivasti. Sitten oli Sissin vuoro mennä Karin kanssa katsomaan traktoria. Sissi oli aika kauhuissaan käynnissä olevasta pärinähärvelistä, mutta suostui lähettämällä silti nuuskimaan sitä. Sissi kuitenkin kiersi traktoria väistäen, eli niin että naama pysyi konetta kohti ja jaloilla otti väistöaskelia sivusuunnassa. Vähitellen Sissi kuitenkin tottui sen verran, että uskalsi enemmän omatoimisesti tutkia traktoria. Kari katsoi tämän riittävän Sissille, kun se oli sen ensitutustuminen koneeseen. Kari ajoi traktorin ulos maneesista ja lähdettiin viemään hevosia talliin.

Sissiä kauhistutti oven lähellä käynnissä ollut kone, joten piti tehdä peruutuksia ja liikkeellelähtöjä muutamia, ennen kuin Sissi taas muisti että minun reviirille ei voi kävellä. Mentiin talliin, harjasin Sissin, kopsuttelin vielä kaviot uudestaan läpi (takasten kanssa vähän huitomista), laitoin Vetrolinia jouhiin ja Sissi pääsi loimi päällä karsinaan kuivattelemaan hetkeksi ennen ulos menoa. Kivat treenit taas! :)

Maanantain treenit piti sisällään maasta työskentelyä tallissa ja maneesissa sekä selästä perusasioiden jumppaamista. Ennen maneesiin menoa Kari treenasi takajalkojen nostoa tallissa köyden avulla. Minä pidin Sissiä kiinni, Kari nosti vuorotellen molempia takasia köyden avulla kengitysasentoon, ja tässäkin käytettiin paine-paineen poisto -menetelmää. Eli niin kauan kuin Sissi nyki/potki takasilla, köysi pysyi jalassa ja välittömästi kun Sissi antoi jalan rennoksi, paine pois ja jalka alas. Sissi hoksasi pian mistä on kyse. Etuset se nostaa hienosti, kun koputtaa pienesti sormenpäällä polveen. Jalkojen kans tehtiin myös sitä, että jalkaa "veivataan" laajentaen sitä aluetta, missä jalka on vielä rentona. Kengittäessä kun usein ongelma on se, että hevonen ei ole tottunut siihen, että jalka vedetään sivulle/taakse, ja siitä alkaa taistelu. Pyörittäminen on pehmeä, hevoselle ei-niin-ahdistava keino laajentaa tuota rentoa aluetta.

Sitten mentiin maneesiin, Kari juoksutti Sissiä ensin ympyrätarhassa, sai työskennellä hyvän aikaa ennen kuin Sissi lakkasi testaamasta, mitä tapahtuu, jos lähtee karkuun eikä jää ihmisen luo. Lopulta Sissi totesi, että helpommalla pääsee, kun jää Karin viereen. Kari jumppasi Sissiä selästä, yhden ohjan pysähdyksiä ja takaosan väistämistä. Sitten minä menin selkään ja tein samoja harjoituksia. Sissi alkaa kivasti pehmenemään suusta.

Tiistaina kun hain Sissiä tarhasta, se päättikin lähteä karkuun. Pistin sen juoksemaan kahdesti, jonka jälkeen se jäi paikalleen seisomaan ja sen sai ottaa kiinni. Testaa kyllä joka käänteessä kumpi on johtaja... Tiistain ohjelmassa oli taas alkuun käytävällä rauhassa seisomisen opettelua, siis jos Sissi otti ylimääräisiä askelia ilman lupaa, se joutui väistämään takaosaa ja peruuttamaan (se oli siis vain köyden päässä, ei ketjuissa). Pari kertaa jouduin pyörittämään ympäri, jonka jälkeen se malttoi seistä nätisti.

Mentiin maneesiin pyörötarhaan. Kari juoksutti Sissiä, se toimi huomattavasti paremmin kuin maanantaina. Kari nousi selkään ja alkoi työstää "woou"-komentoa Sissin kanssa. Se siis tarkoittaa pysähdystä ja vähintään kahden askeleen peruutusta. Sissi testasi siinäkin, onko pakko tehdä. Lopulta se alkoi toimia jotenkuten. Peruutus oli vielä vähän hakusessa. Minä menin sitten selkään ja tein samoja harjoituksia. Sissi kyllä kuuntelee melko hyvin painoapuja, peruuttaminen on tosi helppoa (minun mittapuulla), ohja saa olla käytännössä ihan löysällä, ainoastaan välillä piti hiukan auttaa sieltäkin. Tehtiin myös yhden ohjan pysähdyksiä ja takaosan väistöjä. Sitten menin loppukäyntejä muualla maneesissa ja ratsastin Sissin tallin pihaan asti. Tallissa tehtiin vielä jalkojen nostelua, nuijallakin sai jo naputella kavioihin. Sissi pääsi heinille karsinaan pienen parturoinnin kautta ja kuivattelemaan hikeä loimen kanssa.

Keskiviikkona tarhasta hakiessa oli sama homma, Sissi lähti karkuun minut nähdessään. Ajoin sen liikkeelle taas kahdesti, jonka jälkeen se jäi nurkkaan seisomaan. Väisti vielä hienosti takaosalla ja käänsi rintamasuunnan minua päin, kun menin hakemaan sen. Ei kiukutellut edes heinien päältä ollenkaan, joka on jo tosi iso muutos entiseen, ruokien päältä todella vihaiseen Sissiin. Kysyin eilen Karilta, ei kuulemma ole ollut mitään ongelmia ruokkimisen kanssa. Niin pienestä se on kiinni... kuka on pomo.

Harjasin Sissin käytävällä, taas niin, että se oli vaan narun päässä. Kahdesti se piti laittaa väistämään, sen jälkeen paikallaan seisominen olikin mukavaa. Kari tulikin talliin, laittoi Sissille satulan, minä pistin Sissin omat suojat (tarpeeksi pienet sille ), sitten mentiin maneesiin.

Minä juoksutin Sissiä pyöröaitauksessa. Tuo on kyllä hyvä keino nuoren kanssa, saa vähän purkaa ylimääräistä energiaa ennen kuin mennään selkään ja itse saa hevosen paremmin kuulolle. Ensin se harhautui kaksi kertaa tutkimaan muita juttuja, eikä lähtenyt seuraamaan minua kun olin pysäyttänyt sen, mutta sen jälkeen se lähti seuraamaan ja pysyi kiinni minussa. Kari juoksutti myös vähän, jonka jälkeen minä menin selkään. Tehtiin taas wou-pysähdys/peruutuksia, ja kun Sissi ei ollut ihan kuulolla, Kari kävi välissä jumppailemassa Sissiä selästä. Sitten minä menin takas. Tehtiin takaosan väistöjä, peruutuksia ja yhden ohjan pysähdyksiä pyöröaitauksessa, jonka jälkeen mentiin muualle maneesiin.

Jatkettiin ympyrällä, kokeiltiin ravia ensimmäisen kerran Karin luona. Tein ravista yhden ohjan pysähdyksiä, mentiin vaan muutama kierros molempiin suuntiin. Sitten alettiin harjoitella etuosan väistöä seinää apuna käyttäen. Ratsastin käynnissä 45 asteen kulmassa seinään nähden, pieni peruutus, sitten ulkopohje kiinni, tuleva sisäpohje auki, vartalon kääntö sisälle päin ja ohjilla ohjaus haluttuun suuntaan. Aluksi Sissi oli vähän ihmeissään, mutta alkoi toimia ihan oikein molempiin suuntiin. Sitten kävelin vielä loppukäyntejä maneesia ympäri. Harjoiteltiin vielä selkäännousua, kun siinä Sissi vielä yrittää välillä pyöriä vähän. Kari näytti myös miten hevosen saa haluamaan pysyä paikallaan. Kun Sissi lähti pyörimään, Kari väistätti sitä vielä lisää. Lopulta Sissi taas huomasi, että helpompi vaihtoehto on vaan seisoa paikallaan.

Talliin päästyä Sissi sai loimen niskaan ja harjoiteltiin vielä vähän jalkojen nostoa. Kari piti kiinni ja minä nostelin ja pyöritin kaikki jalat 2 kertaa läpi ja koputtelin nuijalla kavioita. Vähän se kokeilee vieläkin, onko jalka pakko antaa, mutta kun vaan jaksaa tehdä paljon toistoja, niin jospa se siitä... Sissi pääsi taas päiväheinille karsinaan kuivattelemaan hikeä pois. On tuo vaan niin kivaa ja palkitsevaa, kun pääsee näkemään ammattilaisen työskentelyä ja vielä opettelemaan itse samoja juttuja :)

Kari oli tehnty perjantaina Sissin kanssa töitä ja kuulemma alkaa kivasti rauhoittua, ratsastaessa malttaa jo keskittyä enemmän ja on kuulemma siis edistynyt ihan hyvin. Mielenkiintoista päästä taas itse näkemään neitiä ja tekemään töitä itsekin. Toivon mukaan voidaan soitella satulamyyjällekin pikapuoliin, taitaa tuo vasta ostettu koulusatula lähteä vaihtoon ja westernpenkkiä tilalle.

Halin kanssa oon treenannut parina päivänä samoja talutusjuttuja kuin Sissin kanssa, ja muutos siinäkin hevosessa on selvästi nähtävissä, vaikka sen kanssa ei mitään ongelmia olekaan. Kuitenkin kiva huomata, miten pienillä asioilla onkaan merkitystä. Esim. tarhaan viedessä on kiva, kun hevonen väistää takaosalla oma-aloitteisesti, niin että naru pysyy löysällä, kun olen laittamassa porttia kiinni takana. Siis että Hali pitää kontaktin minuun ja narun ei tarvitse kiristyä missään vaiheessa. Sitä ei siis tarvitse kääntää mihinkään vaan kääntyy itsestään sinne suuntaan jossa minä olen. Mukavia pieniä arkisia oivalluksia :)

Sissi matkusti hienosti ja lastaus sujui ongelmitta. Perillä se kuitenkin teki taas niitä perinteisiä temppujaan, pyöri mun ympäri ja yritti kiilata taluttaessa ohi. Kyllä siinä vaan on vissi ero, kun oikeasti ammattilainen käsittelee hevosia... Kari piti ensimmäisen koulutuskerran saman tien, ja hevosessa näki välittömästi eron entiseen :)

Kari teki Sissin kanssa ihan perus talutusharjoituksia, väistämistä, peruuttamista jne. ja säkitti sitä erilaisilla tavaroilla (keppi jonka päässä muovisuikaleita, juoksutusraippa, rämisevä kanisteri, keppi jossa eläinten häntiä). Sissi yritti alkuun kokeilla, että onko pakko totella ja nöyrtyä ihmiselle, mutta hetken jälkeen koko sen olemus muuttui aivan toisenlaiseksi. Keskittymisen ja kunnioituksen kanssa meillä on paljon ongelmia, mutta Karin käsittelyn jälkeen Sissi seisoi rauhassa paikallaan, keskittyi siihen mitä oltiin tekemässä eikä yrittänyt enää paeta, niinkuin sillä on tapana. Sissi seisoi pää ja kaula rentona, silmät puoliksi kiinni, pää Karin kainalossa. Uskomaton muutos hevosessa.

Kari kertoi samalla koko ajan mitä tekee ja miksi. Vaikka asiat eivät olleet mulle mitenkään uusia, niin niiden siirtäminen käytäntöön on tuntunut minusta hankalalta. Tästä eteenpäin olisikin tarkoitus tehdä töitä siten, että minä olen narun päässä ja Kari opettaa minua toimimaan oikein Sissin kanssa. Kari sanoi myös, että Sissistä näkee, ettei sillä ole huonoja kokemuksia asioista. Se ei vaan luota minuun johtajana eikä myöskään kunnioita minua. Näitä ongelmia lähdetään sitten ratkomaan. Tänään menen katsomaan pikkuneitiä ja toivon mukaan saadaan jotain edistystä meidän suhteeseen heti alusta asti.

Ostin Karilta myös paksumman ja raskaamman koulutusköyden, kun oma entinen on aivan liian pitkä ja kevyt. Hali-mamma pääsikin eilen koekaniiniksi, kun harjoittelin sen kanssa samoja juttuja, mitä Kari teki Sissin kanssa. Hali on kyllä niin peruskiltti ja rauhallinen hevonen, ettei sen kanssa päivittäisessä toiminnassa ole mitään ongelmia, mutta ainahan harjoitusten tekemisestä on hyötyä hevosen kuin hevosen kanssa. Pääpointti oli kuitenkin siinä, että saisin itselle varmuutta omiin liikkeisiin ja köyden käyttöön ennen kuin alan työstää samoja juttuja Sissin kanssa.

Mielenkiinnolla odotan, mitä tämä tuleva kuukausi tuo tullessaan Sissin ja minun suhteeseen. Tarkoituksena kun kuitenkin olisi, että harrastaminen olisi molemmille mukavaa yhdessä tekemistä, eikä ainaista tappelua ja murehtimista, mitä se viime aikoina on taas ollut. Nyt tilanne tuntui jo siltä, etten enää halua jatkaa yksin Sissin kanssa puurtamista, vaan haluan apua sellaiselta ihmiseltä, joka oikeasti taitaa asiansa ja pystyy samalla opettamaan minua.

Jatkoa odotellen... :)